Katseeni jähmettyy taas tietokoneen ruutuun.
Mieleni sammuu ajatuksista pelatessani.
Ajantajuni katoaa ja kaikki on rauhallista.
Ovi paukahtaa kiinni jossain kaukaisuudessa
ja tajuan taas tuntien kuluneen hukkaan.
Vieläkin tämä tyhjä tunne sisälläni.
Ovatko ajat muuttuneet vaiko ihmiset?
Niin kovaa yritin.
Niin kauan.
Silti kyyneleet vierivät poskiani pitkin jälleen.
Hyvästi?
En tahdo käyttää sitä sanaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toivottavasti asiat ovat paremmin jo.Hyvä koskettavan viiltävä runo.