Kuin vasta arka aavistus
nousevasta päivästä
aamusumun hiljaa haihtuessa
sinä hetkenä kun silmät
näkevät taas selkeästi
kirkkaasti ja rohkeasti
pienenä hentona vapinana
se saapuu nyt minuun
silitellen suputtaa salaisuuksia
kiipeää sydänalastani ylös
kurottaa kaulaani pitkin
huulille, poskille ja silmiin
säteeksi tähän syksyyn
onnenlauluksi talvi-iltoihin
valopolukseni pimeydessä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi