Hengitän hetkeä
ihan hiljaa
hykerrellen
ja hymyillen
hämmentyneenä
mutta ahnaasti
kasvun ihmettä
katselen
uskonko todeksi
vaiko vain haaveeksi
melkein pyörryn
värien piirileikissä
joka hetki uutta syntyy
kuoleman käsi väistyy
pihlaja ja omenapuu
koivu ja moni muu
vaalenapunainen hehkuu
helmojaan levittelee koristepuu
kukkameri vapaana lainehtii
terälehdeltä kesä peilautuu.
Selite:
Ei kovin ihmellistä, mielleyhtymää ...värit saa niin iloiseksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi