Pasanen oli onnellinen mies, hän oli juuri ostanut itselleen kauan kaipaamansa kirjahyllyn. Pasanen oli vahva ja sitkeä mies ja aikoi kantaa kirjahyllyn yksin kotiin kolmen kilometrin päähän. Pasanen yllättyi jo varastolla, kun haki hyllyänsä sieltä kuittia vastaan, koska hyllykkö oli paljon painavampi kuin hän oli kuvitellut ja hän oli tipauttaa sen jo ensimmäisten metrien aikana. Hän jatkoi kuitenkin matkaa sitkeästi ja kantoi pakettiaan ensin vasemmalla puolella, sitten oikealla ja kun kädet alkoivat väsyä hän nosti paketin eteensä molempien käsivarsien varaan, lopulta hänen oli hankalasti nostettava paketti vasemman olkapäänsä päälle ja kivun yllyttyä ja maitohappojen kangistettua lihakset, lopuksi oikealle olkapäälle ja sitten hänen piti taas aloittaa alusta. Jokaisen vaihdon aikana Pasanen joutui hengähtämään useita minuutteja ja odottelemaan hengityksen tasaantumista. Kantaminenkin sujui varsin hitaasti, sillä olkapäillä tai edessään hän jaksoi kantaa pakettia ehkä parhaimmillaan sata metriä, mutta alhaalla sivuillaan vain kolmisenkymmentä. Lopulta hän oli niin väsynyt, ettei jaksanut enää kantaa metriäkään ja matka oli tuskin puolivälissä. Kaikeksi onneksi naapuri sattui tulemaan lava-autolla samaa tietä, pysähtyi ja paketti nostettiin kyytiin. Loppumatka sujuikin nopeasti. Saavuttuaan kotiin Pasanen syöksyi kiireesti kokoamaan hyllykköään, niin kiireesti, että unohti kiittää naapuriaan. Itseasiassa Pasasta harmitti se, ettei kukaan ollut tullut auttamaan aiemmin. Nyt hänen iltansa olisi aivan liian kiireinen. 5.8.2001
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi