mustavalkoista?

Luin tämän uudelleen monen monta kertaa. En siksi ettenkö olisi ymmärtänyt vaan siksi että tähän on kiteytetty ymmärrys elämästä niin hyvin. En oikein osaa selittää sen paremmin. Kiitos tästä. Kaikki on taas hieman selkeämpää :)

Hyvin monitahoinen runo, jossa värit ja mustavalkoisuus kuvaavat elämän eri vaiheita.

Iloja, pettymyksiä, nuoruutta, keki-ikää j.n.e ja
sitä kolmatta persoonaa, kuin kertojaa runon lopussa, runominää joka näkee itsensä ikäisenään ja tuntee vielä elävän mielensä sisällään.

Tässä paljon erilaisia elementtejä, jotka toimivat näin oikein hyvin.

Kaipuu ja ikävä sinne jonnekin, näin runosi tulkitsin. Kuin Chet Baker ja Almost blue.

Tämä runosi jätää lukijalle tulkintaan - onnistunut kokonaisuus värittömyydessäänkin.

Hyvin tiivistetty, ja jättää lukijan vähän epävarmaksi, ja niin pitääkin.

Mustavalkoinen on kestävämi kuin monivärinen

Tulee mieleen turtuminen
liiallinen arkipäiväistyminen.
Elämään tarvitaan " mielen värejä "
ettei se käy liian ankeaksi.

Tämä oli minulle vähän vaikea. Tarkoitatko itseäsi tuolla elävämielisellä, vai jotakuta toista. Jos itseäsi, niin värien häviäminen sellaiselta ei ole niin vaarallista.

Onneksi on kysymysmerkki otsikon
perässä

ajattelu silloin on omaehtoista

Haikea runo... muttei mikään ole vain mustavalkoista, onneksi : )

Elävästi tulee mieleen syysmasennus kun valo vähenee, vaan tiedä sitä runoilijan aivoituksista

Runo on hienosti koottu, alun melankoliaa lopun kauneus, "mieles tiesin elävän", runo joka sopii niin ihmiseen, luontoon tai sateiseen aamuun..Hyvä!