erilainen iltapäivä

Aamu alkoi 

jo monetta päivää

vieterilelun lailla,

josta veto 

on päässyt loppumaan.

Liekö se kuoleutunut 

tai päässyt peräti irti.

Pakolliset askareet toimitettuani 

oikaisin lukemaan lehteä.

Parisen tuntia etusivua

”luettuani” havahduin

luonnon kutsuun.



Olin niin väsynyt

tähän vedottomuuteen

ja pelkkään rutiinin hoitamiseen

puoliväkisin torkkujen välissä,

jotta tartuin itseäni niskasta kiinni

ja nostin keitetyn spagetin seisomaan.



Aurinko paistoi,

mittari näytti plussaa 

kaksinumeroisesti,

linnut suorastaan

kailotti asioitaan

           — tiedättehän te miehet

          sen ollessa mielessä — 

ja tuuli oli lempeä

kuin silkkinen lakana.



Kiireellä kaupan kautta

ruokapöytään yhdistetylle

aamiaiselle ja päivälliselle.

Sitten onkin repun 

pakkaamisen vuoro.

Eväsrasiaan laitan

banaanin, croissantin

ja pilliomenamehun.

Lisäksi täytän vesipullon.

Mättelen vaatteet päälleni

ja lähden poikaa hakemaan

eskarista yllätys eväsretkelle.



Poika bongaa heti reppuni

ja utelee sen tarkoitusta.

Kertomukseni aiotusta eväsretkestä

Kymijoen rantatöyräälle

herättää leveän hymyn

ja loisteen silmiin

sekä siivittää vaatteet

palomiesmäiseen tapaan päälle.



Ilmoitukseni pihalla

kaupan jätskialtaan 

kautta kulkevasta reittivalinnasta

nostaa jo ilonkiljahduksen.



Pian istumme isi ja poika… 

Poikki.. väärin, väärin..

Otetaanpa uudestaan..



Pian istumme kaksi poikaa

joentörmällä puistonpenkillä

lämpöisessä auringonpaisteessa

siltä silkkiseltäkin tuntuvalta

tuulelta suojassa

lintukuorojen ympäröimänä.

Pienempi poika nauttii 

suun ja mielen täydeltä

isomman tyytyessä mielen täyttöön.



Herttaisen oloinen 

arvokkaasti harmaantunut rouva

sauvakävelyllään istahtaa 

viereiselle penkille

ja kilvan kehumme kevättä

sekä harmittelemme 

suihkulähteen suihkuttomuutta.

No jääpä sitten vielä odotettavaa

on meidän kaikkien 

yhteisesti hyväksymä lopetus aiheelle.



Rouvan jatkaessa matkaa

me pojat,

lähetettyämme

ukille ja mummolle

kevättervehdys videon,

kaivamme 

kuningattaret esiin

ja aloitamme herkuttelun.

Ei ole montaa asiaa,

jotka voittavat

lämpimässä ulkoilmassa

syödyn hilloisen jäätelötuutin.

Vesipullolle ja nenäliinoille

tulee käyttöä.. 

Ruokalistan poisto 

pienemmän pojan kasvoilta

on tarpeen.



Pojan lähes rukoileva kysymys

lerhailusta ja oleskelusta rannalla

vielä pitempään herättää 

mielihyvää sisälläni lisää

ja ilman muuta vastaan myöntävästi.



Samaan aikaan soutelee

sinisorsa pariskunta

mylkkyämään pylly kohti taivasta

kohdallemme rantaan.

Kerrottuani pojalle

niiden etsivän ruokaa

iskee hänelle harmitus

omien eväiden 

hätäisestä silittelystä.

Kun ruokavieraitakin saapui 

pitkästä matkasta, 

olisi niille ollut kiva jotain tarjota.

Yritämme hiipiä 

mahdollisimman lähelle

vanhan leikin sääntöjen mukaillen.

Pään ollessa veden alla

voi liikkua..

Aika lähelle pääsemmekin,

kunnes pariskunta

päättää ottaa pienen pyrähdyksen

turvallisemmille vesille.



Lerhailua, ihmettelyä,

kysymyksiä ja vastauksia

 	— vesikirpun lisääntyminen

	esimerkiksi askarrutti —

puh-tikkua ja muuta 

yhtä tähdellistä tarpeeseen asti

ja sitten eturenkaat kotia kohti.

Kotimatkalla keräiltiin vielä

muutamat panttitölkit

ja käytiin ne rahaksi muuttamassa.



Kotipihassa pojalla oli jännä ilme

hänen kysyessään lupaa

helpottaa kuulemma 

kauheaa hätää puskapissillä.

Eipä tuota tohtinut kieltää,

onhan se osa poikien kesää,

ja innokkaasti poika kipaisi 

havupusikon viereen.

Eikä kauaakaan mennyt,

kun valkoiset posket vilkkuen

selkä kaarella laskeskeli vesiä.

Kysymykseen kuin onnistu

tuli vastauksena hymy 

ja tuumaus 

hiukan vilpoisesta olosta…



Sen jälkeen jo vedottomana,

mutta hyvillä mielen

taas niiden pakollisten

rutiinien suorittamiseen..



Pojalle voikku ja hedelmä

ja pesukone hyrräämään…