No standing

Tämä unensekainen todellisuus
päässä lattialla ja ikkunaverhoissa
on vähintäänkin karu ja kaunis

Siinä minä olen tyyni ja tyhjä
turhia valoja vihaava
hymähtelevä idiootti

Kierrän vaistomaisesti kehää vasemmalle kaartaen
värähdän ihan
vähän
kun suihkuverho tarttuu kiinni
kylkeeni ja muistan olevani olemassa

Vaikka tietoisesti hävitän ääriviivojani
vedän väärään henkeen höttöistä lunta
leijun ja haluan olla
ei mitään

Nurkkiin jääneet höyhenet
lepäävät hiljaa vaaleilla kivilattioilla

enkä minä ole enää mitään järkevää