Edelleen ilman

Siitä jo vuosi on,
Kun sain kuulla sun kasvavan
Mahassani mun

Sekavin tuntein ilosta itkin,
Tiesin että susta tulee rakkain.
Kun kuulin ettei tää ookkaan aikasi sun,
Jotenkin muserruin.

Meitä hetken oli kokoajan kaksi,
Olin suo suojelemaan valmis.

Yhtäkkiä heräsinkin yksin,
Ja luulin nähneeni painajaisen.
Totuus iski lujaa,
En pystynytkään suo suojelemaan.

Ehken olisi kaikkea tiennyt,
En heti kaikkea osannut,
Ruokasi pohjaan keittänyt,
Silti olisin aina rakastanut.