Elämäni liekki paloi loppuun, jäljelle jäi vain kasa tuhkaa.
Siinäkö se oli? Tässäkö on kaikki mitä olen elämältä saanut? Muistoni, tietoni ja taitoni, tuhkana, romutettuna kun elämän rumuus nosti päätään ja sanoi viimeisen sanan.
Tuhkasta nousee oras joka on voimaa täynnä. Sillä on suuret luulot itsestään, se kuvittelee voivansa tehdä mitä vaan. Kukaan ei voi sitä voittaa!
Tässäkö tämä oli? Elämäni vuoristorata, joka ei tyynny vaikka mitä tekisin…Loputon juoksu kuluttaa minut loppuun, en jaksa elää, en halua kuolla. Missä on pelastukseni?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vakavaa pohdintaa ja vaikeita kysymyksiä. Hyvin kuvaat aaltoilevaa mieltä.
~sanoisin eletään elämiselle ei sen enempää siitä se lähtee, pohdiskeleva on hieno runosi~
Hengästyneenä luin loppuun vuoristorataasi. Onneksi vielä etsit pelastusta, uusi aamu sen kuitenkin tuoda voi. Monissa tulissa olen palanut minäkin ja katkerissa liemissä ollut. Sisks toivon sun jaksavan nousta vielä uuteen aamuun huomiseen.
Elämä kuluttaa ja hioo ihmistä. Toivottavasti se myös parantaa haavat, jotka on aiheuttanut. Rankkaa.
Vakavaa pohdintaa ja vaikeita kysymyksiä. Hyvin kuvaat aaltoilevaa mieltä.
~sanoisin eletään elämiselle ei sen enempää siitä se lähtee, pohdiskeleva on hieno runosi~
Hengästyneenä luin loppuun vuoristorataasi. Onneksi vielä etsit pelastusta, uusi aamu sen kuitenkin tuoda voi. Monissa tulissa olen palanut minäkin ja katkerissa liemissä ollut. Sisks toivon sun jaksavan nousta vielä uuteen aamuun huomiseen.
Elämä kuluttaa ja hioo ihmistä. Toivottavasti se myös parantaa haavat, jotka on aiheuttanut. Rankkaa.