Nauran ivallisesti kuilulleni, jonka pohjalla olen maannut.
Minä nousen pohjalta ja tunnen herääväni voimakkaasti eloon. Levitän siipeni ja lennän.
Mikään mahti maailmassa ei minua pysäytä. Elän pilvissä ja kuvitelmissa, tuhlaan voimavarojani tyhjänpäiväisiin, elämäni tärkeät asiat ovat menettäneet merkityksensä.
Tiedän putoavani mutten voita tätä maniaa, se vie minua.
Lopulta herään todellisuuteen;
Olen menettänyt kaiken
Lapseni; Elämäni Valon
Mieheni; Rauhallisen rakkauden
Kotini; Henkireikäni
Jäljellä on muistot rakkaimmistani
Olen yksin tuska seuranani, se raastaa sydäntäni.
Mietin, miksi minä?
Selite:
Tällainen vanha kyhäelmä löydettynä...Elämä on rankkaa joskus.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava runosi, kuvailee tosi hyvin sitä vuoristorataa joka on tuttu. Tahdon toivottaa myös hyvää syntymäpäivää Sinulle ja valoisia kesäpäiviä.