Kaipaus tuo mieleeni meren. Välillä se on peilityyni. Välillä se pauhaa myrskyn kourissa. Tyynenä aikana tahtoo unohtaa ja jatkaa elämää. Myrskyisenä hetkenä kaipaus täyttää mielen antamatta muulle tilaa. Meri tyyntyy lopullisesti vasta sitten, kun on itse valmis yrittämään.
Selite:
Hieman tökerä? Mutta kuvastaa silti mun tän hetkisiä mietteitä. <33
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hieno sisältö.
Hmm ....
Meri tyyntyy lopullisesti, itse ymmärsin sen niin, että itsellä on hyvä olla kun kun tekee sisäisen rauhan itsensä kanssa.
Paljon puhuva tämä runosi, kätkee sisälleen enemmän kuin ensilukemisella voisi kuvitellakkaan.
Todella hieno sisältö.
Hmm ....
Meri tyyntyy lopullisesti, itse ymmärsin sen niin, että itsellä on hyvä olla kun kun tekee sisäisen rauhan itsensä kanssa.
Paljon puhuva tämä runosi, kätkee sisälleen enemmän kuin ensilukemisella voisi kuvitellakkaan.