Ukkosmyrskyssäkin minä hymyilisin Sinulle

Porttikongin suojassa odottelin
sateen siirtymistä

pisaransa vähän jo hiuksiini uponneina

pikkutyttönä pelkäsin ukkosia
kerran näin lieskat pistorasiasta
jotka puhalsivat isoisäni jalkoihin

vain iso pamaus kävi
ja putosin samassa tuolilta

tuo muistuu aina mieleeni
jos satun ukkosen alle
niinkuin nytkin

pidin sadetta vähän aikaa
kunnes jatkoin matkaa

kotiin enää pari korttelia

sade piiskasi vaatteeni märiksi
sateenvarjo auttoi sen verran
että vältyin täyssuihkulta

kotiin päästessäni
hymyilin peilikuvalleni

näkisitpä minut näin suloisena
hiukseni kosteudesta kihartuneina