kuin suomifilmin otto 8

viehkoa ja kiehtovaa
kesäyö, sen lumo ja taika
           jossain keijut kesäniityllä leijuvat
           terveisiä aikain takaa tuovat

älä jätä minua rakkaani
kuiskaa poika luona rantakoivun 
            runkoon on kaksi sydäntä
            puukollaan kaivertanut
                      järven tyyntä pintaa rikkovat hyppivät ahvenet
                      renkaat rannan pian saavuttavat

            kauempaa jostain korva airojen liikkeen aistia saa
            kun lapa veden pinnan alle sukeltaa

kaartuvat riippakoivut ylle tyynen veden
             niiden varjot sen pinnalta tummina heijastuen

rauha ja hiljaisuus ovat kuin viestejä ikuisuuden
lumo, yhteinen kokemus ainutkertainen