auts. muutos,

kallionkolot salaisuuksia täynnä
sammaleen pehmeä vehreys
jäkälän teräksen harmaan rinnalla
ja
ruohosta nouseva metsäorvokkien keto
nenässä kielojen huumaava joukkotuoksu
korvissa mustarastaan voimalliset trillit

             
jään lumen roudan ja kaikenkattavan
kylmän pimeyden jälkeen
tuntuu ylikanttiselta sulattaa 
voimallinen muutos, kauneuteen ja täyteyteen
lähes ylimaallisen hekumalliseen aistikimaraan

               helpompi on soljua harmaassa maisemassa
               mitään näkemättä, aistimatta, tuntematta
               kuin varjo jolla ei ole isäntää