mielikuvia kukkulalta,

puiden oksilla hahtuvia

puistikon rytmi on toinen
kuin aina muuten
valkokylkiset hongat
näkyvät eri tavalla
        yksilöinä ryhmässä, ylpeinä

kaiku hiljenee
vaimenee pehmeyteen
kivet peittää kermainen vaahto

kukkulalta näkyy majakan vilkkuva valo
ja tarkkaan katsottuna
sen pihakalliolla istuu harmaapartainen mies
piippu suussa, kalasaalis vieressä
perkuuta vailla

ja lokkien kirkunta kuuluu mereltä pihalle

ja kukkulalla seisojan on pakko
tähystää kevään suuntaan
odotella uusia merkkejä alkamattomiin
merkityksiin, heijastuksiin, unelmiiin 
jotka elivat ja joskus tulivat todeksi 

useimmiten eivät

vielä on aikaa
solmia kengännauhat 
napittaa takki, sutaista hiukset silmiltä

ja astua ulos ahtaasta huoneesta
täyttyä vapauden kauneudella ja hapella
-- on aikaa luoda uusia päiviä, öitä ja iltoja
maailmassa joka kuuntelee, hengittää
ja on olemassa, kauneudellaan huumaten

niiin että matkamiehen sielu laulaa
ja mieli täyttyy uskomattomalla rauhalla
-- näin sen oltava, näin on tehtävän täytyttävä