lähellä päämäärää

kait on riisuttava itsensä
sipulin tavoin
kerros kerrokselta

hahmottaa ytimen voima
kasvun salat

onko kuoren vahvuus suhteessa
kerrosten paksuuteen, onko
ympärysmitta suhteessa 
aikaan, paikkaan vai mihin -
ikuisuuteen?

ei kait ennen voi olla täysi ihminen
ennen kun tietää omat kerroksensa
hahmottaa omat tarinansa

korven jylhyyden, meren taukoamattoman liikkeen
naavat ikikuusten oksilla, jään rikkoutuvan ratinan
joella jota ylität, kurkiaurojen liikehdinnän, versoavan
maan, jääpeitteen ja lumikinokset, sateen taukoamattoman
morsetuksen ja pimeyden joka vaanii imaistaakseen
elinvoiman - auringon joka pyhän hengen lailla täyttää
toivolla valolla hyvyydellä

tätä hän ajatteli kulkiessaan hiekkatietä
jonka keskeltä saattoi löytyä kantarelleja
ja ojien penkat olivat täynnä kukkia
ja jossa sateen jäljiltä oli syviä uomia
kulun heittelehtiessä kuin humalaisella

mutta silti hän tiesi
tie oli oikea, päämääränä olevaisen
pehmeä ydin, kasvukeskus 
itsestä syntyvä muttei itsestään

hän tiesi tulevansa, perille