kaupungilla

iltapäivän valtaavaa pimeyttä
uhmaavat katuvalot 
kosteus imeytyy katukivetykseen

ohikulkijoiden hopeanharmaus
kiinnittää huomion
              näin aika kiitää
              jättää jälkensä
toisaalta uusväki tummissa hiuksissaan
irtokiviä potkiskellen liiikkuvat ryhmissä
toisistaan turvaa hakien
kun illan pimeys alkaa voittaa

yksinäinen äiti lastenrattaineen
siinä riippuvine ostoskasseineen
liikkuu ripeästi, kuin paeten

opiskelijapoika haalareissaan 
syö pitkää kurkkua - tuo hymyn
tarkkailijan kasvoille

kahvilan ikkunasta havainnoitsijalle

          tunnin kuluttua siitä hetkestä
          kaataa tuntematon ohikulkeva nuori tummissaan
          vanhahkon naisen katuun ja siitä sairaalaan
          huoltomies puhdistaa veren
          korjaa laukusta singonneen joulutontun
                                 pudistaa päätään

on kolmisen viikkoa jouluun