lyhyt referaatti vinskin käynniltä

siinä se istui
ukko rappusilla
rispaantunut olkihattu päässä
piipunnysä suupielessä

hervakseltaan puhui, hengittäen
kuin olisi aikaa ikuisuuteen asti

elin osin hulluna
mutta värit osasin
sinikeltakombon ainakin
eikä suti totisesti tutissut 
auringonkehrää rakentaessani
sommitellessani huonetta
rujoin kaluin
pieniä olivat työni
ei rahaa kanvaseihin, ei maaleihin

veljeni oli toista maata
korvani menetin
mitäs siitä, olihan toinenkin

töilleni ei arvoa laskettu
milloin en ollut nälissäni
olin muuten epätoivoinen
totesin, oli silkkaa tuskaa olla olemassakin

kului vuosisata, toinenkin 
tässä istun kuin muualla joskus ennenkin
aikalaiset, niiden mahtisuvut
rautaristien alla lepäävät
eikä kukaan muista, ei ajattele
lievätkö olleetkaan?

omaa elämääni sen sijaan
tutkitaan ryhmissä ja erikseen
historioitsijat, nuo menneen tulkitsijat
yrittävät pääni sisään tungeksia
sula mahdottomuus, se tie on tukittu

lähdenpä tästä eteenpäin 
muista, mikä hullulta näyttää
voi viisainta olla
mitä keksitty on taivaan alla
vain olettamukset 
ovat pohjana totuuksina
arvuuttelijoilla