suo siellä vetelä täällä

kunnianhimo vailla taitoa 
ahkeruutta ja hoksnokkeluutta
ei kovin pitkälle kanna
suutariksi päätyy
koko pinnallisen menestyksen yritys

ja onhan tie elämän joskus
pahuksen soinenkin
           pahuutta sisääns kätkee
           enempi kuin hyvyyttä ikinä ulos sylkee
           rakkauskin vain substantiivi
           rakkaudeton, tutun totinen adjektiivi

kun jalkans mättäälle asettaa
niin kas, jo toinen jalka
lähteensilmän tavoittaa
           humpsis ja pirilumpsis
           makaat siinä, ketarat harallaan
           suokukkokin nauraa
           kurkiaura taivasta viistäessään
           hekottaa ja heklottaa

ylös itses väen vängällä änkeät 
äkin putsaat suus äklöstä mudasta 
pitkospuille kehos puserrat puoliväkisin
           koivilles nouset
           taivaskin kirkastuu

suon laidassa kirjava jengi seisoskelee
kasvoja tuttuja, osa porukasta vienosti viheltelee
           ei hukkunut sitkas, ei
           kunnianhimokos tuon pahuksen elämään takaisin veti
           peukut alas nyt, ihan koko väki

kävelet tyynesti joukon ohi hymyillen
sanot 'onpa huikean kaunis päivä jälleen'