unien välissä

tämä yö ei tarjoa virikkeitä
varhaiskahvi aamukahdelta
virkistää vähän vaan ei herätä
uinuvaa alitajuntaa
      unimaisemasta
ikkunan takana pimeys
      ei synkkä vaan suojaava
      ei pelottava vaan lohduttava
            olen kuin kohdussa
            alkusijoillani
rykäys, oven avaaminen
            olen ulkona, pihalla
            elämässä, maailmassa
olen surujen kuvittama sarjakuva
paljoin tyhjin puhekuplin
ilmapalloiksi muuntuneina
             jotka kantavat kun sattuu
kohottavat
             kyyt kantapäissä
             olkapäissä kotkan siivet
nostavat jonnekin itsestä etäämmäs

antavat idean että vielä on jotain
johon kurottaa
             jota kunnioittaa
             ja, rakastaa
etäämmältä näkee paremmin
vaikka kuinkakin hauraasti
             ja vaikka kuinkakin haparoiden
palata takaisin, alkaa alusta
heittää kyyt maailman nieluun
ja jakaa kotkan siipisulat
heille jotka räpiköivät epäuskossaan
             siinä totuudessa
             ettei mikään jatku 
             ja kun tuntuu siltä
             että kaikki loppuu

on aika juoda toinen kupillinen kahvia
ja, herätä enemmän - kello on 2.39