Kuulen
lehtien havinan,
tuulten suhinan,
puron liplatuksen ja
lintujen liverryksen.
Istun sen kaiken keskellä.
Onnellisena.
Sinä istut vierelläni,
pidät kiinni kädestäni.
Hiljaa tuuleen kuiskasit,
"sinua rakastan".
Ajatus vaipuu menneisiin hetkiin,
aatoksiin.
Pysähtyy tuohon hetkeen.
Katkeaa.
Kyyneleet valuvat
hitaasti maahan,
saavat kaiken lakastumaan.
Palaa todellisuuteen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana, surullinen runo :)
ihana, surullinen runo :)
ihana, surullinen runo :)
ihana, surullinen runo :)
ihana, surullinen runo :)
ihana, surullinen runo :)