Pariisin Kristallit

Minä leijun pimeän varjoissa
minä leijun pimeän maailmassa,
kunnes valo tulvii sisään
minun omaan hämärään
valo on kuin kirkkaan kristallin
tuoksu keväisen Pariisin!

Avaan silmäni,
näen sinun silmäsi,
sinä hymyilet silmilläsi
hurmaat hymylläsi.

Minä hiukan pelästyin,
omaa pelkoani hämmennyin
sinä uniseksi luulit,
silmilläsi kysyit,
herätinkö?
Öiset suudelmat unohdinko?
En saanut sanaa suustani,
sinä olit jo suullani.

Luulit minun unohtaneen
huudot öiseen hukkuneen.
Ei, en minä.
Se on vain se kipinä
joka hiukan uinuu
silmissäsi kiiluu.

Näin kehosi merkit,
sinä sen herätit
takerruin sinuun kovaa,
pian, irroitin yhtä nopeaa.

Käännyin sinua katsomaan,
silmillämme keskustelemaan
tahdoin tietää eräästä asiasta
miltä näyttävät Pariisin kristallit tähän aikaan vuodesta?