Pakokauhu

Pakokauhu koko pienen kehoni valloittaa,
tunnen kuinka kloorihappo sydäntäni rinnasta irti syövyttää.
Kiedon hennot käteni ympärilleni, tärisen,
pakokauhun alaisena hillittömästi kuin puun lehti syksyllä värisen.

Kyynel jos toinenkin poskea pitkin leuan alle valahtaa,
kun taas mun mieli kymmenen asteikkoa alaemmas tipahtaa.
Pakokauhu.. Se mun mielen valtaa,
kun onnistu en missään taaskaa.

Pakokauhu.. on se pelottava sana,
mitä kukaan ei ääneen lausu,
mut mulle pakokauhusta on tullut elämäntapa,
voisin jopa piirtää pakokauhusta suuren taulu.

Kolmen sanan rakkauskuolema,
tunnen kuinka mun koko keho on tuskan vuolema.
Hyppelehdin mielessäni siellä ilon täyttämällä kukkakedolla
kun taas mun keho palaa helvetin tulisilla pahuuden pedoilla.

Haluun sen takas, sen tunteen, kun joku rakastaa,
mut en saa siitä tunteesta kiinni taaskaan.
Vaan pakokauhu.. mielessäni on,
kehoni ottaa,
taas pakokauhu vie musta voiton,
mulla ei oo siihen yhtään valtaa.