Metsä

Runoilija Unia

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.2.2008
Viimeksi paikalla: 6.5.2020 20:32

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Katseeni harhaili luokse sen,
Puun yksin seisovan.
Mökkini rakensin juurelle sen,
Metsä kasvoi umpeen ympärillä.

Pimeys kietoi lepoon,
keinuin kehdossa sen.
Rutistus vahva,
olo turvallinen.

Kovin yksin,
oloni juureton.
Sylissä metsän,
jolla juuret on.

Mutta raoista vaikea hengittää,
tahdoin päästä valoon.
Takaisin eloon,
ehjään elämään, taivaaseeni.

Risukot riipivät kasvot,
käsiini tekivät haavat.
Matkaa jatkoin,
suuntaan, ei mihinkään.

On osattava suunnistaa,
tiheikön läpi rämpiä.
ennen kuin rutistaa,
syleilyynsä kietoo, tukehduttaa,
pimeä metsä...

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

hieno tunnelma tässä runossa, pidän

Suunnistuksen taidosta on apua tässä elämässä....mutta helppoa se ei ole. Ei ole kiva eksyä pimeään metsään eikä minnekään muuallekaan ihan yksinään. Oli mukava lukea runosi.

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
Unia Huominen 10.2.2015 0 Runo
Unia Nimetön 4.11.2013 0 Runo
Unia Ala 16.2.2013 0 Runo
Unia Metsä 3.4.2011 2 Runo
Unia Pieni ja hauras elämä 23.2.2011 0 Runo
Unia Tähdissä 22.2.2011 4 Runo
Unia Sinä 8.2.2011 0 Runo
Unia Valkoinen kevät 8.2.2011 6 Runo
Unia Läheisyys 18.12.2008 4 Runo
Unia Kantapään kautta 23.11.2008 0 Runo