He juoksevat pellon ympäri seitsemästi alasti
ja laittavat kukkia tyynynsä alle yöksi
He katsovat pitkään jokaista lammikkoa
ja jokaiseen kaivoon he pudottavat kolikon
He nukkuvat peili vierellään
ja kuiskaavat kiellettyjä rukouksia Taivaalle
Ja koko ajan
kun he etsivät enteitä
he ovat sokeita sille
mitä heillä jo on
He juoksevat alasti ja palelevat
He katsovat veteen ja tippuvat siihen
He nukahtavat peilin päälle
heräävät jäykkinä
ja murskaavat kukat
He puhuvat paljon
ja arvostelevat
mutta vain harvoin he kuuntelevat
He etsivät merkkiä
vaikka eivät tunnistaisi sitä edes
jos se tulisi Jumalan sormella kiveen kirjoitettuna
He ovat mielestään puolikkaita
ja luulevat
että joku toinen voisi heidät täydentää
He luulevat
että joku toinen voisi tehdä heidät onnelliseksi
Eivätkä he näe
että ovat itse valinneet osansa
Autuaita
he
eivät
ole.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
huh, kun tuosta itsensä löytää. vaikka kirkkaina ovat nekin hetket kun ymmärtää toisin.
Jos vaikka siksi, että ihmisluonto on puolikas ja toisen ihmisen, joka sopii siihen puolikkaaseen voi löytää.
Muistan joskus ajatelleeni samaa,
kyllä sitä vastuunsa itse kantaa,
mutta samalla sitä tekee myös toisen edestä.
Sivut