Minä piristän heitä
kun heitä masentaa
Saan hymyn heidän kasvoilleen
ja autan unohtamaan, edes hetkeksi
Minä kuuntelen heitä
kun heitä surettaa
Annan olkapääni heille nojata
kuivaan kyyneleensä paitaani
Minulle he paljastavat salaisuutensa
Minulta he kysyvät neuvoa
Minulle he tuovat pettymyksensä
Ja minä autan heitä
saan lämpimän hymyn
ehkä pusun poskelle
ja he sanovat:
Sä oot hyvä ystävä
Hymyilen takaisin
sanon jotain hassua
koska nyt ei ole oikea aika
Eihän se koskaan ole.
Selite:
Luin tässä muutamia angstisia runoja ja tuli omat teiniajat mieleen. Tytöt aina tykkäs musta, muttei sillä lailla.
No, kai huonomminkin vois olla.
Minkäs sitä luonteelleen voi! Jotkut meistä vaan on hyviä tyyppejä!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mutta se hyvä ystävä oli varmaan
juuri se tärkein asia mitä he tarvitsivat silloin,
luulen että annoit niille ystävänä paljon.
mutta itse teksti,
aika pliisu sanavalinnoilta yms,
mut sisältö itsessään bra
ja herätti paljon muistoi ^^
kiitän siis.
Ihan kuin minä :O
muistoja tuo runosi mieleen ja voin samaistua tähän täydellisesti..ystävä olin aina en muuta...
Tää on kiva, tykkäsin. Jotain samoja ajatuksia joita itse olen joskus miettinyt. Lupasin vko:n loppuna ilmottaa sulle kun kirjaudun tänne myös. Nyt olen siis kirjautunut.
tuli ihan.. itseni mieleen. samantapaisia tuntoja omistan pienessä sydämessäni.
Sivut