Lukko on avautunut,
mustan laatikon
suru ja murhe
päässyt pakenemaan,
juoksemaan pitkin kehoani,
silti ajan tien loppuun,
kyyneleitä silmät täynnä,
mitä kauemmas ajan,
sitä kovempaa
suru ja murhe juoksee,
silti on mentävä,
silti täytyy tuntea ikävä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan upea, surumielinen mutta jotenkin hyväksyvä...
Hieno, todella hieno.
Loppu kruunasi koko runon :)