Kyyneleet tunnen poskipäilläni.
Tiensä ne löytävät,
tiensä kulkevat
Tuuli muistaa kuiskauksetkin,
kantaa ne merten taa
Pisara rakkautta poskipäilleni vierähtää
Vuolaat purot silmistäni
sinut vielä löytävät
Kuiskaan sua rakastan.
Kuuletko tuulen ujelluksen?
Selite:
Olipa rankkaa laittaa tämä tänne. Ensimmäinen runoni, varmaankin ikinä. Enkä usko siitä tulevan sen suurempaa ikivihreätä klassikkoa, mutta palautetta haluaisin mielelläni kuulla.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Harvoinhan ne ensimmäiset kirjoitukset klassikoiksi nousevat. Kaikilla on aikaa löytää se oma kirjoitustapansa.
Pidän tämän runon äärimmäisen vahvasta tunnelatauksesta, hienoa, että sen pystyy aistimaan näin selvästi. Etenkin ensimmäinen säkeistö kolahtaa minulle jotenkin erityisen syvästi. Kirjoitat kauniisti. Myös 'Pisara rakkautta' - tämä kielikuva iskostui mieleen, samoin kuin ne purot jotka vielä tulevat löytämään tuon henkilön.
Ehkä lopetus hieman latistaa muuten niin hienon tekstisi kokonaisvoimaa, se tuntui hieman käytetyltä eikä sopinut tähän parhaimmalla mahdollisella tavalla. Mutta kuten sanoin, kaikilla on aikaa löytää se oma kirjoitustapansa, ja jos tämä on sinun ensimmäisiä tekstejäsi, aloitat todella vahvalta pohjalta :)
runo on hienoimmillaan kun se tulee suoraan sydämestä. runosi tunnelma on haikea ja kaunis, hienoa että kirjoitit sen tänne. pidin!