En osaa unohtaa.
Tiedän, pitäisi anteeksi antaa.
Tajusin, mua hyväks käytit.
Valehtelit, elämää näytit.
Sua silti rakastin,
kanssas olla halusin.
Luulin että sinäkin,
anteeksi, luulin väärin.
Sydämeni särjit,
sen kai jo ymmärsit.
Niitä palasia joudan keräillä,
ei sen väliä.
Mutta miten saatoit?
Miten kykenit?
Satuttamaan viatonta pientä,
jonka piti olla sulle tärkeintä?
Ei, en pysty unohtaan.
En vielä anteeksi antamaan.
Selite:
Sinä et ole se johon sattuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
