Täällä istun vesisateessa läpimärkänä
mustien ruusujen tarhassa odottamassa elämää
mitä minulla ei ole koskaan ollut.
Kävelen veljeni haudan luokse.
Haudalla ei ole kukan kukkaa eikä kynttilän kynttilää
vain mustaa multaa päällä.
Haluaisin taas nähdä veljeni hymyn,
jonka näin kauan sitten.
Lumihiutale tippui kädelleni,
uskon että se oli veljeni lähettämä
muisto itsestään, ja se tuli taivaasta.
Se luhiutale auttoi minua muistamaan veljeni,
vaikka en voisi häntä koskaan unohtaakkaan
vaikka istun täällä mustien ruusujen tarhassa
odottamassa elämää, varmaan ikuisesti.
Selite:
Pulpahti vaa päähä, ^^ ilmoittakaa jos on kirjotus virheit.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
