"Kauniiden runojen kauneimmassa maailmassa, siellä mä tapasin sut.
Laidalla niityn, syleilyssä kedon, hymyssä suuren auringon.
Kirmaten halki hehkuvan ruohon, loikkien yli kuumien kivien,
sieltä mä löysin sut.
Sanoit nähdään me uudestaan ja käännyit ja lähdit pois,
jättäen kyyneleen jälkeesi, puron alun pienen,
se ravitsee koko niittyä kaunista,
aina kauneimman päivän loppuun."
Selite:
Joskus todellisuus iskee vasta kuvitelmien ja torjunnan jälkeen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
