Raivon tuli palaa sisimmässäni
Samalla surun suolainen sade käy kasvoilleni
On matka niin pitkä
Ja aika matelee.
Miksi aina kun odotan sinua
Petyn ja aika pitenee entisestään
Rakkauteni silti sinuun kestää
Mutta ikävä yrittää sitä katkaista
Sille en anna jalansijaa
Mutta nyt tämä on jo sietämätöntä
Niin monta veristä kyyneltä olen vuoksesi valuttanut
Niin monta viiltoa on sydämmeni odotellessa saanut
Kaksiko viikkoa vielä?
Ei millään muotoa
Ikävän musta kaapu...
Imee kaiken ilon minusta
Kun sitä olen tarpeeksi kaan pitänyt päälläni
Haluan että tuot takaisin
kaikki ne muistot mitä meillä on
Tarvitsen sinua elämään
Tarvitsen sinua rakastamaan
Silti ikävän jäinen kaapu
päälläni on
ja mieltäni paleltaa
Selite:
osoitettu rakkaimmalleni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaipuu tekee kipeää. Hieno runo. Pidin.