So long, since the last caress
So long, I shouldnt even remember.
Even longer, since the first caress,
first sight,
first feel,
first words.
And still I remember,
after all Time and Space between.
On the station,
both ends of the memoryline.
Alfa as Joy,
Omega as Sorrow.
Selite:
Ei todellakaan mikään maailmanmullistaja.
Omaperäisyydestä ei sanaakaan.
mitä sitten?? Joskus on paha olla, ja sitä pitää purkaa, silloin en ole luovimmillani, joten oion kulmia kuin juoppokuski. Minua ei kiinnosta niinkään taiteellinen lopputulos, vaan loma henkinene tasapaino.
Ja yksinäisyyden pelon katoaminen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
