Takanani on pitkä syys, pitempi kuin koskaan aiemmin.
Sadonkorjuu, se näytti hedelmäiseltä, mutta sato olikin pilalla.
Loputtomassa vuodenajassa tarvoin kuolleiden, keltaisten lehtien ympäröimänä odottaen julmaa talvea.
Kuljin lähes sokeana, kunnes silmiini osui kirkas valo.
Hetken kesti silmien tottua, jotta ymmärsin keskikesän juhlan saapuneen.
Tuo valo, sokaiseva, lämmin, iloa täynnä, onnelta tuntuva.
En voinut uskoa, syliini sulkeutui tuo Suloinen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
