Voi,
rakas pieni lintuni,
osaisinpa auttaa
sinua levittämään siipesi,
lentämään taivaankannen
valkealla matolla,
laulamaan illasta aamuun
satakielen helisevin
sävelin,
ilman huolen häivää huomisesta.
Voi,
rakas ja ihana kyyhkyni,
aika kyllä auttaa
sinua nousemaan ilmavirroille,
kaartamaan auringonlaskun
kultaisilla varjoilla,
visertämään aamusta iltaan
lailla kauniin
sävelen
ja hetken hiljaisen kaipauksen.
Kai uskot sen?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo, ihania kuvauksia! :)
Rakkaitaan tahtoo aina tukea, kaunis on runosi
Todellakin uskon.... Kaunista kerrontaa...
Aika tekee meistä vahvempia....
Oi miten lohdullista! Runo kietoo pumpulisyliinsä, luottamaan siihen, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ihana!
Kiitos!:)
Kaunista toiveikkuutta. Tämä ei ole minulle kirjoitettu, mutta olisi voinut olla. Kiitos.
Hellää ja rakentavaa voiman toivo