Sinä heiluttelet minua kuin,
koivu oksaansa..
Heilun minäkin,
silloin kuin, ei tuule.
Hulluna muotoosi muuttuvaan,
annan itselleni luvan tulla..
Kuinka tänään olisin, miellyttäisinkö...
Hyvin vähän miettien..
Olen niinkuin olen, suurinpiirtein,
kuin ennenkin...
Kuka muuttuu,
Sinä, ehkä sittenkin minä?
Kuin koivu oksaa lehtevää heiluttaa,
niin minä seuraan mukana...
Syksy tuokin raastavan rakkauden tullessaan,
sitä jäämmekö katsomaan..?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
