Aamukahvini täyttäessä
aamu-usvaisen huoneeni
suljen hartaasti silmäni,
mietin missä kuljet.
Halaan sinua tiukasti
sinun kahvisi jäähtyessä,
kuiskan korvaasi
"vain sinua minä rakastan".
Kahvini jäähtyessä
päivän valoon noustessa,
vaivun realismin tuomaan epätoivoon:
tiedätkö, mitä tunnen?
Hämärän nostaessa
tähtiverhon,
voin taas sulkea silmäni.
Ajatuksissani, Sinun luonasi
suutelen huulillesi sanat,
"Haluan vain Sinut,
Sinut, enkä mitään muuta".
Voin vaipua uneen miettiessäni,
kuinka tiheään sydämesi lyö.
Vain niin voin rauhassa nukahtaa,
ja vaipua toiveeseen,
jossa sinunkin ajatuksesi
minussa viipyvät,
ja heräät ajatukseen,
kuinka kertoisit rakastavasi minua.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
