Rakennan sirpaleista yhä vahvistuvaa
kuplaa
repaleisen sieluni, vavisevan
sairaan kehoni ympärille.
Kupla heijastelee sirpaleissaan minulle
irvikuvia
- julmia sanoja, tyhjiä lupauksia, rakkaudettomia sanoja.
Kasvot väristen vihoissaan
äänettä minulle huutavat ja ivaavat
toiveellisia haaveitani,
utopistisia mielikuviani.
- Ja huomaamattani jäykistyn
ja annan kuplan värisyttää lähestyjää.
Puristan käteni nyrkkiin,
ja tunnen sydämeni ratisten jäätyvän,
kääntyvän tuhansiin hileisiin,
kun kasvoni ryhtyvät sirpaleiden lukuisten kasvojen tavoin
irvokkaaseen hymyyn.
Silmäni palavat graniitin harmaina,
ja tyhjinä huutavat
"pysy kaukana".
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
