Vahva viive

Runoilija isokultasiipi

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.8.2007
Viimeksi paikalla: 6.7.2020 23:57

Asuinpaikka: Helsinki
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
28.11.1990

Minä olen Marraskuun
viimeisiä tyttäriä,
kiireessä syntynyt
 
Päivisin riennän paikasta toiseen,
naurusta kuplin ja
unohdun keskustelun pyörteisiin
 
Iltaisin minussa istuu haaveita
ja mietteliäs hiljaisuus,
kirjoitan maailmani ylös
 
Minussa on suuria puhureita
ja rauhaisaa tuulta,
minussa on veikeän auringonlaskun värit

----------------------------------------------------
Kiitokset kommenteista
 

Muistan äänesi
painon ja värin
liian hyvin vieläkin

Tai kuinka naurusi
hyväili minua
kauttaaltaan

Voisinko unohtaa
meitä kohdanneen
vääryyden ja
jatkaa elämääni?

Sinua on niin vaikea päästää,
sinussa on paljon menetettävää

Selite: 
Ikävä, joten voisitko jo haalistua mielestäni?
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Elämässä noin vaih tapahtuu, Ihmisiä tulee ja menee. Joku jää muistiin ja ja joku unontaa.
Harva on todella korvaamaton

Ehyt, hienosti kirjoitettu runo, kaipaus. Kiitos tästä.

 

Käyttäjän kaikki runot