Sudenkorennon laulu
rikkoo sydämeni
kuin ohuen lasin
Sirpaleet jäävät
pistelemään
koteloitumaan
löytyäkseen
yhä uudestaan
ruumiini vankiloista
Kuin muistuttaakseen,
kuinka se sattuu
kun unohtaa
Vaikka on vannonut
muistavansa
kasvojesi uurteet
kauneutesi sävyjä syvemmältä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi ovat upeita, tämä varsinkin kosketti
vahvaa. pidän
kaunista, todella kaunista runoilua, kuin tunnetta joka uudestisyntyy vanhoista, tukahtuneista tunteista.
loppu koristaa runoasi. upea!
Minulla ei ole ikinä käynyt mielessäkään, että sudenkorennot osaisivat laulaa. Ehkä ne osaavatkin. Mutta tämä on kovin kaunista ja sinä ainakin osaat kirjoittaa.
Vahvoja sanoja ja kuvaat hyvin ristiriitaisia tunteita, jota henkilö aiheuttaa. Kaunis runo.
Kiitos kommentistasi.
Runosi ovat upeita, tämä varsinkin kosketti
vahvaa. pidän
kaunista, todella kaunista runoilua, kuin tunnetta joka uudestisyntyy vanhoista, tukahtuneista tunteista.
loppu koristaa runoasi. upea!
Minulla ei ole ikinä käynyt mielessäkään, että sudenkorennot osaisivat laulaa. Ehkä ne osaavatkin. Mutta tämä on kovin kaunista ja sinä ainakin osaat kirjoittaa.
Vahvoja sanoja ja kuvaat hyvin ristiriitaisia tunteita, jota henkilö aiheuttaa. Kaunis runo.
Kiitos kommentistasi.
Todella kaunis ja koskettava runo, sekä alku että loppu ovat erittäin säväyttäviä - alku runollisella metaforallaan, loppu rehellisyydellään. Usein ihmiseen sattuu eniten huomio omasta kyvyttömyydestä. Todella kaunis runo, pisti ajattelemaan. =)
pidin. kaunista ja kipeetä.
kaunista tekstiä niin haikealla tunnelmalla höystettynä. Loistavaa sanataidetta!
Sivut