En minä sinua rakasta
Silmät syvät kuin meri
vaatien syvyyksiinsä
Ei ole samanlaista
Kyyneleet sekoittuvat routaan
tehden ajatuksesta katkeran kylmän
En minä sinua rakasta
Kovana kuin kivi
kuin kallio
Silti rikki revittynä
maaten paljaana
oman Helvettinsä reunalla
Ei, en minä sinua rakasta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
...ja silti...jään odottamaan. Upea Runo!
hyvin kirjoitettu, loppu muuttaa runon kulun toiseen suuntaan, pidin.
Väistämättömän edessä: on mieleenjohtuma
tästä runosta. Kylmää, kovaa, mutta aitoa,
tunnustavaa runoutta. Hyvä ristiriita.