Kevättalvella tuulisen suon reunalla
seisoo ääneti sureva vanha nainen
Hän toivoo tuulelta viimeistä viestiä rakkaaltaan
mutta rukoukseen vastaavat
vain suopursut ja tupasvillat nyökkäillen
Kyynel kulkee yli ahavoituneen posken
seuraa surun syventämiä uurteita
Ennen rukoukseen liittyneille käsille putoamista
kostuttaa menneen talven rohduttamat huulet
jotka suutelevat hyvästinsä ilmaan
Kuuroille korville kaikuu viimeinen kuiskaus
jonka hän toivoo lausuneensa aiemmin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella kaunis! ja ihana loppu
Todella kaunis ja koskettava, saa ajattelemaan. Kiitos.
Kaunis!