Itsekäs?

Runoilija Lincra

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 10.5.2007
Viimeksi paikalla: 2.8.2023 18:38

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Tunteeni, elämäni... Kaikki näkyvät runoissani. Sieluni on alaston peili. Kuvastaa minua ja saa helposti kyyneleet silmiini.
 

Likainen, saastainen veri valuu noroina syyllisyyden peittämistä silmistäni.
Veitsi kädessä tuijotan viimeiset hetket taivaalle ja rukoilen anteeksiantoa tietäen, että kukaan ei vastaa.
Miksi sydämeni huutaa tuskasta, vaikka kaikki on jo ohi?
Vain kuu tuijottaa takaisin saaden minut tajuamaan hetken kauneuden.

Maa on tumma polvieni alla.

Hukun.

Hymy valkeilla kasvoillani paljastaa totuuden.
Tämän halusin.
Mieleni alkaa murtua...
Enää en näkisi merta, kirkkoani, perhettäni enkä rakkaintani.

Veitsi tipahtaa märälle ruohikolle.
Tätäkö siis halusin?

Vailla päämäärää, ilman sydämen sanomaa haavoitin lähimpiäni.

En olisi saanut.
Älä ajattele itse.
Älä ole itsekäs.

Veri on kaikonnut minusta.
Minun on kylmä.
Enää en tunne,
enää en kuole...

Vain se pieni hymy kasvoillani paljastaa totuuden.

Selite: 
En ole itsetuhoinen, rakastan vain kirjoittaa siitä.
Kategoria: 
 

Kommentit

Hienoa kerrontaa runossasi.
Synkkähän tämä on, mutta ymmärrän tälläisten kirjoittamisen ihanuuden. :)
Sillon minä ainakin saan vetää niin paljon tunnetta mukaan kuin irti lähtee.
Tuskakin voi olla kaunista,
tämä runo tosiaan todistaa sitä!

 

Käyttäjän kaikki runot