Jos minä keiju olisin
asuisin tunturissa.
Mekkoni olisi kastehelmin kimmeltävää
hämähäkinseittiä,
ainoa asusteeni.
Minä juoksisin porojen kanssa kilpaa,
tunturissa,
kotkan lailla liitäisin
kanervien yllä.
Välillä hyppäisin vauhtia maasta,
helmat korsia hipoen.
Jos minä keiju olisin,
söisin rinteiltä makeita,
suuria mustikoita.
Purosta joisin vettä,
sen äärellä variksenmarjasoppaa keittäisin.
Talvivaatteeni kutoisin poron karvasta,
vuoraisin riekon höyhenillä,
tykkypuun juurella olisi talviasuntoni.
Siellä kiepissä nukkuisin,
välillä taas hangelle pyrähtäisin,
kimmeltävällä lumella kiitäisin.
Eläimet olisivat parhaita ystäviäni,
jos minä keiju olisin.
Selite:
Tämä syntyi, kun vaelsin kirpeässä syksyisessä tihkussa Pallas-Ounas tuntureilla, olisin voinut kuolla sinne, yksin paljaalle tunturille. Niin ihana oli olo.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin minäkin tekisin jos oikea keiju olisin!
ihana runo! hyvä olosi huokuu runosta, niin kaunis :)