Nimetön

meri oli tyyni, ihmeellisen tyyni.
ihmiset kutsuvat sitä auringoksi, minä en tiedä
menevätköhän pilvet takaisin savupiippuun? sinä kysyt

kettu kulkee, juoksee kohti se kaivaa maasta aarteita,

perjantai on päivistä paras. minulla olisi turkki jos tarvitsisin sitä, mutta minullahan on jo vaatteet....

aamulla

ne heiluttavat raajojaan, ne pysyvät oikeassa syvyydessä ja ovat sulavia. mereen, loppujen lopuksi. kaikki päättyy aina mereen.

kettu syksyisin pimeässä - kamala se kohisee ja loukkaa tahallaan korviani ketut

lempeä, lämmin kettu.