Minä olen yksinäinen kulkija kapealla kylätiellä,
sillä tiellä, jota olen tallannut useamminkin.
Minä olen katkera epäonnistuneista ihmissuhteista,
niistä suhteista, jotka luulin jo unohtaneeni.
Minä olen oman elämäni pääroolin näyttelijä,
se näyttelijä, joka kärsii epäonnistumisista.
Minä olen uskova ateisti ja uskomaton pasifisti,
se sellainen, joka haluaa pelastaa maailman.
Ennen kaikkea minä olen elämäni eläjä,
sen elämän, joka eletään vain kerran.
Selite:
ööö... niin... mukana jokunen totuuden hiven.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuo toisiksi viimeinen säkeistö nostatti kyllä hymyn tällaisen luontoa rakastavan pakanan kuivuneille huulille :)
Muutenkin monin tavoin erittäin hieno runo, vaikka epätoivo, suru ja turhautuminen nouseekin tässä tunteina esille. Hienoa joka tapauksessa! ^_^
Kiitos :) Samoin tämä on puettu hienosti sanoiksi. Tämä tunne joka valtaa minutkin joskus!
Kiitos :) Samoin tämä on puettu hienosti sanoiksi. Tämä tunne joka valtaa minutkin joskus!
"Minä olen uskova ateisti ja uskomaton pasifisti,
se sellainen, joka haluaa pelastaa maailman."
Hihi.. tosi nokkelasti sanottu! hienoa, hienoa!
Niinpä niin jokainen on oman elämänsä päänäyttelijä ja eläjä. Minuutensa löydettyään ensi sitä säikähtää ja pyrkii ulos , mutta katsottuaan minuutta sisälle uudelleen löytää jotain ainutkertaista ja mukavaa ja kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on on elämäkin paljon valoisampaa, vaikkei pystyisikään pelastamaan koko maailmaa, vaan pelastaa itsensä, eikä eksy pimeyteen. Upeaa tekstiä, missä runoilija on katsonut sisälle minuuteensa.