Yksisilmäinen sammakko

On maailman hienoin hetki kuunnella musiikkia korvalappustereoilla hieman liian lujalla, painaa nappeja korviin niin että koko pää kaikuu bassoista, liikuttaa suuta sanojen mukana, painaa silmät tiukasti kiinni, eristäytyä muusta maailmasta ja koko ajan polkea kuntopyörää kovempaa kuin pystyykään. Kaiken energian, mikä on patoutunut pahoista ihmisistä, voi purkaa maailman hienoimmalla hetkellä.
Kun kädet viimein väsyvät painamaan kuulokkeita ja jalat lakkaavat polkemasta on seuraavat viisitoista minuuttia kuurot maailman vääryyksille, sokea ällöttävän täydellisten elämään. Korvat eivät kuule, silmät näkevät vain pimeää ja punaisia renkaita.
Silloin maailman voi jakaa yksisilmäisen sammakon kanssa.

”Ei ole hullua päättää alle kouluikäisenä menevänsä armeijaan. Ei ole hullua herätä kuudelta aamulla lenkille tottuakseen armeijaan. Ei siltikään, vaikka armeijaan on vielä yli neljä vuotta.”
On hienoa kun yksisilmäinen sammakko ymmärtää.

Kylmä vesi huuhtoo väsyneen ruumiin. Keuhkot eivät vielä ymmärrä, että maailman hienoin hetki on jo ohi. Silmät alkavat nähdä maailmaa, renkaat katoavat avaruuteen. Pehmeä pyyhe imee raikkaan veden itseensä. Jalat eivät jaksa nousta rappusia.

”Ei ole hullua huuhtoa raikkaalla vedellä kuolleiden ruumiita. Kun ne haudataan maan sisään, raikas vesi valuu niistä pois ja kasvit käyttävät sen kasvamiseen.”
Yksisilmäinen sammakko on viisas.

Muumiroskis on taas kaatunut. Väsynyt käsi nostaa sen pystyyn. Silmät eivät jaksa katsoa lattialla lojuvia roskia. Ne hymyilevät roskiksen kaatajalle. Koira järsii nenäliinaa onnellisena.

”Ei ole hullua kirjoittaa laatikollista vihkoja tarinan alkuja, eikä koskaan jatkaa loppuun. Ei kertoa kenellekään, eikä antaa kenenkään lukea.”

Väsyneet kädet nostavat koiran sängylle. Koira pyörii kunnes asettuu kerälle jalkoja vasten ja painaa päänsä peitolle.
On aika suukottaa yksisilmäistä sammakkoa sen niljakkaalle otsalle ja möyriä peiton alle.
Viisi punaista silmäparia sulkeutuvat.
”Hyvää yötä, yksisilmäinen sammakkoni.”