"Nyt on sellainen olo, ettei haittaisi, vaikka kuolisin" tyttö totesi jälleen.
Ei hän ollut masentunut. Ei ahdistunut. Ei edes onnesta sekaisin. Elämä vain tuntui sellaiselta.
Hän ei halunnut pois htilanteesta, eikä jäädä siihen pysyvästi.
"Tiedän, etten ole käynyt vielä opiskelujani loppuun. Tiedän, ettei minulla ole vielä vakituista työpaikkaa, aviomiestä, lapsia, koiraa tai omaa taloa... mutta tunnen olevani valmis. Eihän mikään ole koskaan täysin valmista. Toisaalta, jokaisena hetkenä, kaikki on valmista." Hänen ystäviensä oli vaikea ymmärtää tätä.
"Hänen täytyy olla masentunut", he sanoivat.
"Ei kukaan voi puhua kuolemasta noin."
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pistää miettimään...
tämä herätti monia ajatuksia. Hyvää tekstiä anyways