Isä,miten ennen säälinkään sinua,kun hukutit surusi pulloon..pulloon,josta käskit minun vaieta.Niinä hetkinä minusta tuli iso tyttö,liian aikaisin yritin kannatella pohjatonta elämääsi. Nyt olen nainen...ja rakastan sinua isä,kaiken jälkeenkin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Hyvä runo. Varmaan moni samaistuu tuntemuksiin
Lapsena koetut vaikeudet jättävät jälkensä, mutta oppii kuitenkin antamaan anteeksi ja rakastamaan.
kokemuksia ja silti rakkautta. hieno teksti, avoin tunnustus runominältä. hieman paremmalla rytmityksellä erittäin onnistunut teksti.