Nimetön

Aamulla herään yksinäni,
vain tyynyni on vieressäni.
Sydän vaipuu ikävään,
en pääse tästä mihinkään.

Kahvia on keittiössä,
koko olemus tyhjiössä.
Pääsisin yli kaikesta tästä,
jos pitäisit mua kädestä.

On aamu ajautunut iltaan
ja ikävä kolaa kahleitaan.
Ei tunne löydä loppuaan
kun kyyneleet valuu lakanaan.

Yöllä uni rakkaastani,
löysää kireitä kahleitani.
Jatkan rauhaisia unia,
ovat ikävän tunteet turhia.